Superpesiksen sarjaohjelmat julkaistu

Superpesiksen sarjaohjelma ja -järjestelmä kaudelle 2021 on julkaistu.

Kiteen Pallon kausi alkaa lauantaina 8.5. Koskenkorvan Urheilijoiden vieraana. Rantakentällä isketään ensimmäistä kertaa tiistaina 11.5., kun hallitseva Suomen mestari Sotkamon Jymy saapuu Kiteelle. Runkosarjan viimeinen kierros pelataan sunnuntaina 15.8., jolloin KiPa kohtaa vieraskentällä Pattijoen Urheilijat Raahesta.

Pudotuspelit pyörähtävät alustavan ohjelman mukaan käyntiin torstaina 19.8. ja viimeinen mahdollinen pelipäivä loppuotteluille on lauantaina 25.9.

Ensi kaudella runkosarjan jälkeen kolme parasta saavat valita tämän vuoden tapaan vastustajansa sijoille 5-8 sijoittuneista joukkueista ja runkosarjan nelonen kohtaa jäljelle jääneen joukkueen. Täydelliset sarjaohjelmat ja -järjestelmät löytyvät täältä.

KiPan runkosarjan otteluohjelma 2021.

Hannes Pekkinen on pelaaja, jonka ympärille Kiteen Pallo rakentaa tulevaisuuttaan

Hannes Pekkinen on huippu-urheilija, jonka lahjakkuus olisi voinut kantaa toisessakin urheilulajissa. Kiteeläinen valitsi pesäpallon – ja siitä on iloa Kiteen Pallolle ja kenties koko pesäpalloväelle vielä pitkään.

Pesäpallokärpänen puraisi Pekkistä jo pienenä poikana. Paikan päällä Rantakentällä seuratut vuoden 2005 pesäpallofinaalit Kiteen Pallon ja Nurmon Jymyn välillä ovat piirtyneet erityisesti silloin 7-vuotiaan pienen pojan mieleen. Kaikki pelit nauhoitettiin VHS-kaseteille kotona ja niitä kelailtiin edestakaisin ennen kuin siirryttiin pihapeleihin, joissa pelaajien lyöntityylejä matkittiin parhaan taidon ja osaamisen mukaan.

Peli itsessään oli vielä silloin toissijaista ja Kiteen Pallon tähtipelaajat Sami Partanen, Toni Kohonen ja Pasi Pirinen olivat pienten poikien fanituksen kohteina. Sittemmin fanituksen kohteet ovat muuttuneet osittain jo pelikavereiksi tai vastustajiksi.

– On hienoa, että olen päässyt pelaamaan samassa joukkueessa Samin kanssa. Isompi juttu on tietysti se, että urani alkuaikoina olen saanut etukenttäpelaamiseen hänen kauttaan ymmärrystä ja käsitystä. Siitä on ollut valtavan iso hyöty, Pekkinen kiittelee.

Kotona urheiluun pariin on kannustettu: ”kaiken maailman urheiluihin”, harrastuksiin ja urheilukatsomoihin on viety aina ja televisiostakin on katsottu kaikki mahdollinen urheilu yhdessä.
Pekkinen nostaa esiin myös kolme vuotta vanhemman isoveljen kanssa pelatut pihapelit, jotka ruokkivat pikkuveljen halua voittaa ja olla paras.

– Se oli kyllä hirveätä taistelua koko ajan. Se kasvattaa parhaiten, kun saa kilpailla vähän vanhempaa vastaan. Siinä saattaa joskus se tappiokin tulla, niin se kasvattaa vaan sitä nälkää. Sieltä se kipinä urheiluun on lähtenyt.

Huippu-urheilijaksi kasvanut

Kiteen Pallon varapuheenjohtaja ja entinen pitkäaikainen pelaaja Mikko Varonen on seurannut Pekkisen uraa läheltä jo juniorivuosista asti. Pekkistä hän kuvailee jo pikkupoikana innokkaaksi urheilijaksi ja lahjakkuudeksi, joka erottui kentältä.

– Hannes oli omassa juniorijoukkueessaan se pääarkkitehti koko junioriajan ja nousi Kiteen edustusjoukkueeseen tosi nuorena. Siinä vaiheessahan ei vielä näytetä parasta osaamista vaan mennään oikeasti kuin Bambi heikoille jäille, mutta uskalletaan ylpeänä tehdä myös ne karkeat virheet.

Varonen muistuttaa, että huippupelaajan polku on pesäpallossa monesti hyvin samankaltainen kuin Pekkisellä: pelaaja hallitsee junioreissa omaa ikäluokkaansa voittaen tilastoja suvereenisti. Pekkisen tilille kirjattiinkin junioreissa peräti viisi poikien Itä-Länsi-edustusta. Tämä jää myös historiaan, koska poikien Itä-Länsi-otteluita ei toistaiseksi enää pelata.

– A-pojissa tuli pelattua monta kautta ja ne oli varsinkin silloin nuorena tosi tärkeitä pelejä. Näen sen tärkeänä sarjana, siellä pääsi nimenomaan kehittämään sisäpeliä. Neljä kertaa olimme finaaleissa ja kahdesti voitettiin mestaruuskin, Pekkinen muistelee.

Ymmärrys siitä, että pesäpallosta voisi tulla enemmänkin kuin harrastus tuli syksyllä 2013, kun kutsu kävi edustusjoukkueen harjoitusrinkiin Pekkisen ollessa vasta 14-vuotias. Seuraavana kesänä runkosarjassa Pekkinen pelasi viisi ottelua, joista ensimmäiseksi kirjattiin Kiteen Pallon ja Seinäjoen Jymy-Jussien välinen ottelu Rantakentällä heinäkuun lopussa. Muistikuvat KiPan 1–0-voittoon päättyneestä Superpesisdebyytistä ovat jännityksen värittämät.

– Kolme juoksua taisin räpylästä antaa. Onhan se tietysti kova paikka laittaa 15-vuotias ulkokentälle tietäen, että sinne niitä lyöntejä tulee. Muistan kyllä itse asiassa sen, että se oli tosi siisti matsi! Ensimmäinen jakso meni tasan ja toisen jakso viimeiselle tasoittavalle tultiin selkeästi takaa-ajossa. Sitten kahdella peräkkäisellä kunnarilla voitettiin se matsi.

Varonen kuvaa Pekkisen luonteenlaatua ja periksiantamattomuutta kesällä 2015 Vimpelin Saarikentällä pelatun vieraspelin kautta. Pekkinen pelasi ottelussa siepparina ja luonnollisesti kokenut kotijoukkue löi näpyt nuorelle miehelle testaten tämän pääkoppaa koko ajan. Tilannetta ei helpottanut se, että peli oli TV-ottelu.

– Siinä pelissä Hannes heitti pyörähdysheitolla siepparin paikalta kahdesti pallon kolmospuolelta jokeen toistaen samaa virhettä. Mie näin sen pojan tuskan ja tunteen siitä, että eikö hän oikeasti osaa tätä ja eikö hän olekaan niin hyvä kuin hänestä kylällä hehkutetaan, Varonen muistelee.

Huippupelaajaksi kasvaminen vaatii useimmiten sen, että pelaaja joutuu ottamaan vastaan iskut raa’asti vasten kasvoja, joka pakottaa kasvamaan henkisesti uudelleen ja uudelleen.

– Kuulin, että peliä seuranneissa treeneissä pyörähdysheittoa oli treenattu niin kauan, että jokainen heitto tuli pesään, Varonen summaa.

Menneisyys mäessä

Pesäpallo ei ollut suinkaan ainoa laji, jossa Pekkinen oli lapsuudessaan lahjakas. Isän perintönä alkanut mäkihyppyharrastus ajoi pienen pojan mäkeen jo neljän vuoden ikäisenä. Mäkihypyn rinnalla kulki myös yhdistetty, joka muodostui talvilajeista ykköseksi ja jossa hän kilpaili 12-vuotiaaksi saakka.

– Hiihto oli itselle se selkeästi vahvempi osa-alue, mutta tykkäsin mäkihommasta enemmän. Treenaaminen oli mielekkäämpää ja mäessä saa kyllä aivan erilaisia fiiliksiä kuin hiihtoladulla puurtaessa.

Mainittavimpina saavutuksina mukaan tarttui valinta Hiihtoliiton alaiseen yhdistetyn juniorivalmennusryhmään sekä mäkihypyn hopeasompapronssi. Kisareissut veivät Kiteen Urheilijoiden kasvattia ympäri Suomea yhdessä seurakavereiden Antti Aallon ja ensimmäiset maailmancup-pisteensä marraskuussa Rukalla saavuttaneen Perttu Reposen kanssa. Valinta kansainvälisen olympialajin ja Suomen kansallispelin väliltä osoittautui kuitenkin luontevaksi.

– Pesis poltteli niin kovasti, että sitä kautta se päätös tuli. Tuntui jotenkin siltä, että siinä olisi itsellä paremmat mahdollisuudet menestyä. Tosin pitkään sen jälkeen kuin lopetin, niin talvisin tuli kaipuu mäkihommiin. Vieläkin tekisi välillä mieli käydä testaamassa, mutta nyt ei uskalla kyllä loukkaantumisriskin takia.

Pesäpallo oli kesäisin aina ykköslaji ja yhdistettyyn panostaminen olisi loppuaikoina vaatinut myös kesän pyhittämisen lajin täysipainoiselle harjoittelulle. Elämää ilman pesäpalloa oli vaikea kuvitella silloin – ja on vieläkin.

– Kyllä se monipuolisuus viehättää. Pesiksessä pitää olla paljon fyysisiä ominaisuuksia, mutta se taktinen puoli on niin tarkka ja moniulotteinen – sehän se varmaan on se ongelmakin ylipäätään, miksi pesis ei ole noussut kaiken kansan suosioon.

Vaikka välillä mieli halajaakin mäkeen, ei edellisestä hypätystä hypystä ole jäänyt kiikkustuolissa muisteltavaksi erityisen mukavia muistoja. Pekkinen nauraa, että mäkeen ei tosiaan kannata lähteä ihan suorilta, vaan sitä ennen olisi syytä vähän muistutella kroppaa.

– Viimeksi kävin mäessä vuonna 2012. Silloin kävin hyppäämässä yhden hypyn Kiteen toisiksi isoimmasta mäestä ja sillä hypyllä tein voltit ja solisluu murtui.

Kiteeltä Joensuuhun ja takaisin

Kiteen Pallossa koko siihenastisen elämänsä pelanneella Pekkisellä oli syksyllä 2017 vastassaan uudet tuulet, kun Joensuun Mailasta tarjottiin sopimusta. Päätös siirtyä naapuriseuraan oli lopulta helppo, kun vaakakupissa painoivat menestys ja palava halu kehittyä pesäpalloilijana.

– Oltiin KiPassa monta vuotta runkosarjassa kahdeksansia ja sitten jouduttiin aina pleijareissa ensimmäisellä kierroksella pois. Haluisin muutosta. Kun JoMasta otettiin yhteyttä, tiesin, että siellä on oikeasti mahdollisuus voittaa suomenmestaruus.

Joensuu-vuoden aikana kirkastui vaatimustaso, jolla suomenmestaruutta havittelevan joukkueen on toimittava vuoden jokaisena päivänä. Ennakkotyöt tehtiin huolella, kaikkiin asioihin kiinnitettiin huomiota ja jokainen kivi käännettiin. Erityisesti Pekkinen nostaa esiin sen, kuinka tarkasti jokainen peli purettiin auki ja kuinka pieteetillä ulkopelin yksityiskohtiin puututtiin ja keskityttiin. Syksy 2018 päättyi riehakkaisiin mestaruusjuhliin.

– Menestystä ja omaa kehitystä lähdin hakemaan, ja niitä molempia sain. JoMalla oli kuitenkin niin huippumiehiä ykköskärjessä, että oma sisäpelirooli kakkoskeulassa jäi aika pieneksi ja jouduin usein kopinnostohommiin.

Mestaruus ei satu kaikkien kohdalle. Sen vuoksi nuorella iällä voitettu mestaruus tuntuu entistäkin arvokkaammalta. Kultamitalin kiilto kuitenkin vain kasvatti nälkää siihen, että vastaavat tunteet ja fiilikset saisi kokea uudestaan. Samalla tavalla kuin halu kehittyä ajoi Pekkisen Kiteeltä Joensuuhun, toi se myös miehen takaisin kotikonnuille.

– Haluan pelata ja pärjätä sekä sisä- että ulkopelissä. Näin, että Kiteellä oli mahdollisuus päästä pelaamaan ykköskeulaan ja kehittyä sisäpelin osalta. Tasaisuus omissa peliotteissa on jo löytynyt, mutta sisäpelin osalta haluan nostaa tasoani.

Kiteen pelinjohtaja Tuuva painottaa, että Pekkinen on nimenomaan omilla otteillaan ottanut isomman roolin sisäpelissä – valmiina sitä ei ole annettu. Vaikka visiitti Joensuun Mailaan jäi vuoden mittaiseksi, niin pelit paikallisvastustajaa vastaan sytyttävät silti kaikkein eniten: tunnelma on molemmilla stadioneilla hieno, katsomoissa on paljon ihmisiä ja vastassa on tuttuja pelikavereita.

– JoMaa vastaan on aina se oma tietynlainen kipinä siinä. Viime kesä toi paikallismatseihin uutta sytykettä, kun mekin pystyimme tosissaan haastamaan Joensuuta ja jopa voittamaankin.

Nyky-kipalaisuuden kasvot

Seuran varapuheenjohtaja Varonen vertaa urheilujoukkueen rakentamista työpaikkaan, joka on muovautunut vuosien varrella ja jossa on erilaisia persoonia, omia tehtäviä ja toimintamalleja. Joukkuetta rakennetaan 2–3 vuoden tähtäimellä ja huomioon pitäisi pystyä ottamaan valtava määrä asioita.

Kaikkeen ei kuitenkaan voi seurajohto vaikuttaa ja pelinjohtajallakin on usein sanansa sanottavana. Tietyn pisteen jälkeen on toivottava peukut pystyssä, että ne loput asiat loksahtelevat kohdilleen ja lopputuloksena on menestyvä joukkue. Kriteerejä joukkueelle on kuitenkin pohdittu.

– Joukkueessa on oltava luonteenpiirteiltään henkisiä johtajia, fyysisesti esimerkillisiä urheilijoita ja elämäntavoiltaan esimerkillisiä kavereita. Ja tietysti mahdollisimman vähän vääränlaisia esimerkkejä sellaisista piirteistä, mitkä eivät palvele urheilua, Varonen listaa.

Kun oikeanlainen pelaaja löytyy, hänen kanssaan pyritään luonnollisesti tekemään pidempi sopimus. Pekkisen kohdalla kahden vuoden jatkosopimus allekirjoitettiin kesällä 2020. Nimi paperissa oli uuden alkua elävän Kiteen kannalta erityisen tärkeä – Pekkisen vanavedessä moni muukin näki joukkueen potentiaalin sekä valoisan tulevaisuuden ja laittoi nimensä sopimuspaperiin.

– Hannes on tällä hetkellä sellainen nyky-kipalaisuuden selkeä kasvo kenen ympärille joukkueen ulkopeliä ja tietysti sisäpeliäkin rakennetaan. Luotan siihen, että Hanneksen omat tavoitteet ovat niin kovat, että ne saavuttamalla hän täyttää myös meidän kaikkien muiden odotukset, Varonen tuumaa.

Pekkisestä huokuu nöyryys ja halu näyttää huippuosaaminen, halu kasvaa ja olla yksi joukkueen avainpelaajista. Positiivisuus ja voittajaelkeet yhdistyvät itseään huolettomaksi ja rennoksi kuvaavassa Pekkisessä. Varonen kertoo, että Hanneksesta on kuoriutumassa eleetön huippu-urheilija ja löytää tästä nopeasti yhtäläisyyksiä koko pesiskansan tuntemaan Pasi Piriseen.

– Samoja piirteitä heissä on. Eihän Pasikaan halunnut tehdä itsestään numeroa muuta kuin pelitaitojensa ja kentällä tehtyjen suoritusten kautta. Sitä arvostan kyllä itse kiteeläisissä pelaajissa paljon ja sellaisen ympärille on hyvä rakentaa.

Kiteeläisyys on kiteeläisen johtavan pelaajan tärkeä ominaisuus, sitä ei sovi unohtaa. Ja johtava pelaaja Pekkinen totisesti on jo nyt, sillä tällä hetkellä Kiteen Pallo rakentaa pitkälti hänen ympärilleen. Joukkueeseen on haettu myös aisapareja, parivaljakkoja, joiden kemiat kohtaavat ja yhteispeli toimii – niitä löytyy Pekkisen ympäriltä niin sisä- kuin ulkopelistäkin.

Etukentän kolmikko

Kova heittokäsi on ollut Pekkisen vahvuus lapsesta asti ja hän aloittikin junioriuransa takakentällä kopparina. E-junioreissa pelipaikka vaihtui etukentälle. Pelin ytimessä olo ja toiminta tuntuivat mielekkäiltä ja omalta, ja sitä heittokättä tarvitaan nykypesäpallossa entistä enemmän etenijöiden etenemisnopeuksien kasvaessa. Tärkein etukenttäpelaajan ominaisuus on pelin lukeminen ja pelikäsitys, ja sen Pekkinen on omien sanojensa mukaan omaksunut pihapeleistä ja VHS-kaseteilta nuorena katsotuista peleistä.

– On pystyttävä lukemaan lyöjän asennoista, onko tulossa kova lyönti, näppi vai ohitusnäppi. Heittokäden on myös oltava kova, koska nykyään pitää olla täydellinen suoritus, että pystyy polttamaan huippuetenijän. Ja hyvähän se olisi räpylä ehtiä laittamaan väliin, jos pallo tulee kohti 180 kilometriä tunnissa.

Pekkisen rinnalla viime kesänä läpimurron tehnyt sieppari Joni Lehikoinen ja lukkari Jesse Eskelinen muodostavat tiiviin etukentän kolmikon. Ryminällä pesiskansan tietoisuuteen nousseen Lehikoisen Pekkinen tunsi jo entuudestaan juniorivuosilta.

– Joni oli tosi hyvä hankinta! Jessellä taas on kova fysiikka ja se on sähäkkä hakemaan lyhyitä. Ei me olla välttämättä edes hirveästi sovittu, että mitä kukakin pelaa vaan ihan fiiliksellä on menty ja se on toiminut. Hyvä kemia siinä on syntynyt!

Varonen taas nostaa empimättä esiin myös Pekkisen vaikutuksen ja tuen Lehikoisen huikeaan kauteen, joka poiki Lehikoiselle kolmannen sijan pelaajien äänestäessä sarjan parasta ulkopelaajaa.

– Vastustaja valitsee yleensä mahdollisesti heikomman etupelaajan, jolle se lyö näpyt. Tässä tapauksessa Hannes oli jo maineeltaan niin kova, että moni ajatteli, että lyödäänpä nyt Lehikoiselle ja Joni teki sitten karmean määrän paloja kaikista. Tässä tulee juuri se tutkaparien ajatus esille. Tosi hienoja etumiehiä molemmat!

Pelinjohtaja Tuuvan mukaan kova etukenttä saa vastustajat empimään etenkin vaihtotilanteissa, kun lyhyille lyönneille ei ole tilaa. Jatkossa etumiesten ominaisuuksia halutaan kehittää niin, että etukentällä voidaan pelata kauempana, jotta polttolinjaakin pystytään viemään kauemmaksi. Kolmikolla Pekkinen, Lehikoinen ja Eskelinen onkin tavoitteena olla ensi kesänä Suomen tehokkain ja paras etukenttä.

Johtava pelaaja

Tänä syksynä pesäpallon värittämään arkeen muuta ajateltavaa ovat tuoneet osa-aikaiset työt, mutta kesät ja kenties jo ensi keväänkin Pekkinen pyhittää pesäpallolle. Suurimmat haaveet ovat nekin pesäpallon parista, vaikka Pekkisen puheissa pilkahteleekin toive koulupaikasta sekä siviiliuran suunnan selkeytymisestä ja uran jälkeisestä hyvästä ammatista.

Myös perheen perustaminen on toiveissa tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä mennään pesäpallo edellä. Kodin ja vanhempien antama esimerkki ja tuki ovat olleet avainasemassa Pekkisen urheilu-uran taustalla. Nykyään tärkeänä tukena on myös tyttöystävä, jolta vaaditaan erityistä joustoa Pekkisen elämän jakautuessa sekä Joensuun-kotiin että kesäkotiin Kiteellä.

Pyyteetön tuki ja ymmärrys ovat mahdollistaneet keskittymisen urheiluun. Vuosien varrella myös oman rooli joukkueessa on kasvanut ja kehittynyt. Sen huomaa vasta 22-vuotiaan Pekkisen mukaan jo siitä, että kopissa on jo nuorempaa porukkaa kuin hän itse.

– On se vähän eri tilanne olla rookiena kopissa kymmenen vuotta vanhempien pelaajien ympäröimänä. Nyt siellä pystyy jo jotain neuvoja nuoremmillekin sanomaan, Pekkinen nauraa.

Roolia ovat kasvattaneet myös Pekkisen esimerkillinen toiminta, hyvä ulosanti sekä keskustelutaidot niin pelaajiston, pelinjohtajan kuin seurajohdonkin kanssa. Seuran pitkäaikainen kumppani Nightwish on nimenomaan halunnut Pekkisen omaksi kummipelaajakseen.

– Hannes on tyyppinä umpikiteeläinen sielu, hiljainen, rauhallinen ja pursuaa sisällä sellaista halua olla paras ja näyttää kaikille ja koko maailmalle. Sen olen aistinut siitä viimeiset vuodet, Varonen kertoo.

Pekkinen ei ole johtava pelaaja ainoastaan kentällä. Varonen mainitsee nauraen esimerkkinä joukkueen taannoisen vaatetilauksen, jossa tarjolla oli poikkeuksellisesti myös kullanvärisiä kevyttoppatakkeja. Varonen sai taivuteltua Pekkisen ottamaan punamustasta väriteemasta poikkeavan takin, ja sen jälkeen muille asian myyminen olikin jo helpompaa, koska ”Jos Hannes on ottanut, niin voin miekin sitten ottaa”.

Jos joukkuekin luottaa asuvalinnoissaan Pekkiseen, niin myös Kiteen Pallon fanit. Joukkueen myydyin fanipaita on nimittäin Pekkisen nimellä varustettu.

Halu olla paras

Vaikka joukkueessa rooli on kasvanut, määrätietoisuus, kunnianhimo ja kova sisäinen motivaatio ajavat Pekkistä yhä vahvasti eteenpäin. Häntä kuvaillaan myös alati tunnolliseksi ja urheilulliseksi – pesäpallolle omistautuneeksi. Itse hän toivoo vaatimattomasti hymähtäen olevansa ”ainakin semmoinen luotettava tyyppi”.

– Hannes on kyllä kaikin puolin rento ja mukava, mutta silloin kun treenataan, niin sitten se on erittäin tosissaan, joukkuekaveri Elmeri Purmonen luonnehtii.

Pelinjohtaja Tuuvan mielestä Hannes on hyvä valmennettava. Huolellisuus harjoittelussa on kantanut hedelmää, eikä yhtään peliä ole jäänyt loukkaantumisten takia välistä. Pekkinen on edelleen kovin nuori ja vasta matkalla huippupelaajaksi. Monella voi kuitenkin olla mielessä, että Pekkinen on jo nyt syrjäyttänyt Sami Partasen ja on tällä hetkellä Suomen paras ykkösvahti.

– Hanneksella on vielä tosi paljon loikkia otettavana ja hän tiedostaa sen varmasti itsekin, että pystyy vieläkin parempaan. Se kriittinen askel on vielä otettavana, jotta hän nousee sinne huippupelaajien kärkikastiin, Varonen muistuttaa.

Kilpailu ajaa eteenpäin myös harjoittelussa, ja se kovin kilpakumppani on löytynyt jo pienestä pojasta lähtien hyvästä ystävästä Samu-Kalle Varosesta. Pekkinen kertoo asiasta hymy äänessään:

– Me taistellaan Sampin kanssa toisiamme vastaan. Aina on ollut sellainen kilpailu, ei nyt välttämättä pelissä, mutta treenitilanteessa se on parasta harjoittelua. Silloin saa yleensä parhaat tehot ja toistot irti.

Ensi kesänä Pekkinen siirtyy todennäköisesti takatilanteessa kakkospolttajan paikalle. Avainpaikka ulkopelissä on vaativa, mutta hän haluaa olla yksi joukkueen tukipilareista – yksi niistä, joka kovissa paikoissa pystyy tekemään kovimmat suoritukset. Mahdollisuus menestyä kotiseurassa tulevaisuudessa polttelee. Palo ja tahto urheiluun on sisäsyntyistä.

– Urheilu on ollut aina suurimpia asioita elämässäni ja pienenä unelma-ammattini oli itse asiassa ammattiurheilija. Tykkään pesäpallosta niin tosi paljon, että haluan tehdä sen eteen töitä ja pyrkiä olemaan aina parempi. Haluan menestyä pesiksessä ja olla paras.

Nopeita

Paras ruoka?
”Sisäfilepihvi ranskalaisten ja pippurikastikkeen kanssa.”

Pelimatkoilla…?
”Pelaan korttia.”

Paras paikka Kiteellä?
”Rantakenttä.”

Viimeksi luin?
”Marko Jantusen kirjan.”

Kaikkien aikojen urheilija?
”Matti Nykänen. Tai ei sittenkään, on se pakko sanoa Michael Jordan.”

Kuka näyttelisi sinua leffassa?
”Miun lempinäyttelijä Leonardo DiCaprio.”

Mitä urheilulajia seuraat telkkarista mieluiten?
”No jopa mäkihyppyä ja hiihtoa. Aallon Antin edesottamuksia tulee seurattua tarkasti.”

Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?
”Australiassa olisi hieno käydä.”

Mitä tai ketä kannattaa seurata ensi kesänä Rantakentällä?
”Sami Mikkolanahon tuuletuksia.”

Kuka on teidän joukkueen paras vitsin kertoja?
”Ootappas! Kyllä se on Valentin Ikonen.”

Lautapeli, jossa voitat aina?
”En mie tiiä voitanko missään ikinä, mutta sanotaan vaikka Kimble.”

Elmeri Purmosen asettama kysymys: kuka on korttipöydän inhottavin pelaaja?
”No tämä on helppo. Itse kysymyksen lähettäjä ihan selkeästi. On keksitty uusi lempinimikin ’Pulla Purmonen’. Ihan käsittämätöntä tuuria pojalla ollut niissä peleissä. Jos Elmeri on mukana niin ikinä ei voi sanoa, että oot voittanut, ennen kuin viimeinen kortti on lyöty pöytään. Sieltä löytyy aina joku parempi kortti.”

Kirjoittanut: Liina-Maija Rummukainen

Kiteen Pallon Superpesis-joukkueessa todettu koronavirustartunta

Kiteen Pallon Superpesis-joukkueen pelaajalla on todettu tällä viikolla koronavirustartuna. Kaikkia altistuneita on informoitu ja joukkueen jäsenet sekä altistuneet on asetettu karanteeniin Siun Soten toimesta.

KiPan joukkue on toiminut harjoittelussa alueellisten suositusten sekä seurajohdon antamien ohjeiden mukaisesti.

Seuran toiminnassa otetaan jatkossa entistä tarkemmin huomioon alueelliset suositukset ja ohjeet koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Kiteen Pallo haluaa jatkossakin olla esimerkillinen toimija myös tällä sektorilla.

Kiteen Pallon nettisivut uudistuvat

Kiteen Pallon nettisivut ovat suuren uudistuksen alla ja tästä johtuen osa sivuista on tällä hetkellä hieman vajavaisia ja esimerkiksi pelaajakorttien osalta myös ulkoasultaan toisitaan poikkeavia. Uudet nettisivut avautuvat vuoden vaihteen tietämillä. Pahoittelemme tästä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa.

Elmeri Purmonen – nopeat jalat ja kihara tukka

Sama tilanne toistui viime kesänä useampaan kertaan: pää viuhuu puolelta toiselle, silmät hakevat nopeasti kohdetta niin kaarelta, viuhkasta kuin ulkokentältäkin. Pieni nyökkäys, syötön noustessa katse automaattisesti ylöspäin, osuma, räjähtävät ensimmäiset askeleet röyhkeästi lyönnin perään, syöksy, ja seuraavaksi kaarella usein jo nostettiinkin käsiä ylös tuuletusten merkiksi ”Hyvä Epe!” -huutojen saattelemana.

Vuosi 2020 jää monille huonolla tapaa mieleen: metsät ovat palaneet maailmalla ennätysvauhtia, ilmastonmuutos kiihtyy ja sen sulaneen jäävuoren huippuna voidaan pitää koko maailmaa ravisuttanutta Covid-19-pandemiaa, USA:n pitkäksi venyneitä presidentinvaaleja unohtamatta.

Vasta 18-kesäiselle kärkietenijälle Elmeri Purmoselle tämä kesä, oikeastaan koko vuosi, on ollut poikkeuksellisen hyvä. Samaa voidaan sanoa Purmosen joukkueesta Kiteen Pallosta. Pelinjohtajien ennen kautta määrittelemien ennakkoasetelmien 11. sija ei kuitenkaan enteillyt kummoista kesää Keski-Karjalassa.

– Kausi oli suurimmaksi osaksi aivan loistava! Erityisen hienoa oli, että koko joukkueelle tuli onnistumisia eikä oltu koskaan yhden pelaajan varassa. Harmi, että kausi päättyi jo puolivälieriin.

Viides sija tiiviillä pelitahdilla pelatulla kaudella oli perinteikkäälle pesäpalloseuralle alku johonkin uuteen: Ikoninen Rantakenttä sai nykyaikaiset puitteet stadionin myötä, joukkueen ilme ja taustat laitettiin uuteen uskoon ja kentällä nähtiin illasta toiseen sitkeä joukkue, joka uskoi itseensä ja voitti puolelleen kotiyleisönsä ja kasvatti korona-aikana yleisökeskiarvoaan.

Joukkue osoitti valmiutensa heti ensimmäisistä peleistä lähtien kaataen selvästi korkeammalle rankatut Joensuun Mailan sekä Imatran Pallo-Veikot kahdesti. Tasaisesti onnistuneen joukkueen tähtenä pitkin kesää tuikki Purmonen.

– Viime kausi meni itseltäni kaikin puolin ihan yläkanttiin, olen kyllä erittäin tyytyväinen. En olisi uskonut itsekään ennen kauden alkua, että tulisi tuollainen kausi pelattua! Asiat lähtivät jotenkin onnistumaan. Sitten se vain jatkui ja tuli onnistumisia onnistumisten perään.

Purmonen tunnetaan kuluneen kesän jälkeen jokaisella pesäpallopaikkakunnalla nopeista jaloistaan, röyhkeistä kentällemenoistaan ja omalla etenemisellä voitetuista, välillä jopa mahdottomilta tehtäviltä näyttävistä, pesänväleistä. Mutta millainen tyyppi Elmeri Purmonen oikeasti on?

– Haluaisin ajatella, että olen ennen kaikkea ystävällinen. Ja suhteellisen rento myös.

LAJIIN JUURRUTETTU

Purmosen tarina alkaa pesäpalloilijalle tyypillisesti: pesäpallosukuun juuri ennen joulua 2001 syntynyt Purmonen on Kiteen Pallon omia kasvatteja. Kipinä lajiin syttyi jo pikkupoikana pesäpallokatsomossa. Siisti laji kiinnosti – eikä vähintään siksi, että kaikki kaveritkin pelasivat ja koko suku isää ja Esko-ukkia myöten olivat olleet jollain tapaa mukana pesäpallossa.

– Voisi sanoa, että pienestä asti on kädestä pitäen viety kentälle. Oikeastaan minut on juurrutettu tähän lajiin.

Pesäpallon lisäksi lajivalikoimaan kuului jääkiekko aina yläkoulun loppuun saakka, mutta alusta asti oli selvää, että lajiin ei ollut samanlaista intoa ja paloa kuin pesäpalloon. Harrastus lopahti juniorijoukkueen hajotessa.

Vaikka nykyään Purmonen tunnetaan ennen kaikkea kovasta juoksuvauhdistaan ja rohkeasta etenemisestään, hän ei ollut synnynnäinen kärkimies tai joukkueen nopein kaveri, vaan pelasi lapsuudessaan sisäpeliä vaihtajana tai jopa loppupään numeroilla. Ulkopeli etukentällä kiinnosti lapsena sisäpeliä huomattavasti enemmän, koska sisäpelissä lyöntivuoroa joutui odottelemaan.

– Pelasin ykkösvahdin paikkaa ja junnuissa siihen tuli koko ajan palloja. Oli paljon mielenkiintoisempaa, kun sain ottaa palloja kiinni ja tehdä hommia ja paloja jokaisen lyöjän kohdalla.

Vielä vuonna 2019 B-junioreiden kauteen lähdettäessäkin Purmosen peliasun hihoissa oli numero kaksi.

–  En ollut lapsena kyllä hidaskaan, mutta ei minusta silloin huomannut, että olisin erityisen nopea. Jossain vaiheessa tässä viimeisten vuosien aikana vain huomasin, että juoksen aika lujaa. Treenaaminen alkoi kiinnostaa ihan eri tavalla, kun tajusin voivani kehittyä huippunopeaksi. Mie vaan juoksen ja muut tekee muuta.

OPPIMAAN INNOKAS

Joukkueen viime kesänä viidenneksi johdattanut pelinjohtaja Petri Tuuva kuvailee Purmosta iloiseksi, rohkeaksi ja energiseksi luonnonlapseksi – hyväksi pojaksi ja mukavaksi kaveriksi.

– Elmeri on innokas ja tosi halukas oppimaan. Välillä pitää vähän toppuutellakin, ettei Elmeri tee liikaa tai liian kovaa. Elmerillä on pelisilmää, mutta niinhän kiteeläisillä pelureilla usein onkin, Tuuva kertoo.

Purmonen naurahtaa Tuuvan sanoille ja tunnustaa itse olevansa vähän yli-innokas ”olisin halunnut pelata joka päivä” ja allekirjoittaa myös energisyyden todeten, että lähtee usein hirveällä innolla tekemään kaikkea. Ehkäpä juuri siitä kertoo myös viime kesänä pelattujen pelien määrä, joka lähentelee neljääkymmentä. Tämä ei kuitenkaan tuntunut painavan jaloissa, päinvastoin, nuoret jalat kyllä jaksavat.

Pääsarjadebyyttiinsä Purmonen puki päälleen jokeripaidan paikallisvastustaja Joensuun Mailaa vastaan Kerubi-stadionilla toukokuun lopussa 2019. Kesän ajan nuori mies sai kasvaa uusiin rutiineihin rauhassa ja pienessä roolissa ilman merkittävää tulosvastuuta. Perusta läpimurtoon valettiin kuitenkin seuraavalla talviharjoituskaudella, kun harjoittelua alettiin todella tehdä kärkimiehen rooli mielessä pitäen.

– Petri antoi minulle ihan hirveästi vastuuta. Olen nuori kaveri eikä minulle ole kokemusta kauheasti ja silti se uskalsi laittaa kärkietenijän hommiin. Läpimurron mahdollisti varmasti vastuun saaminen ja se, kun koko joukkueella onnistuttiin. Helppo siinä oli sitten itsekin onnistua.

Tahdon ja innokkuuden lisäksi onnistuneiden peliesitysten takana on tehty iso ajatustyö ennen kaikkea epäonnistumisten hyväksymiseksi. Pelinjohtaja Tuuva alleviivaa tätä muutosta Purmosessa ehkä jopa suurimpana avaintekijänä siihen, miksi Purmonen pystyi pelaamaan koko viime kauden niin korkealla tasolla.

– Minulla oli aiemmin paha tapa jäädä vellomaan epäonnistumisiin ja niistä tuli aina vähän liian iso juttu. Viime kaudella pääsin siitä eroon, Purmonen kertaa.

Epäonnistumisten miettiminen jätettiin minimiin ja keskittyminen suunnattiin vellomisen sijaan seuraavaan suoritukseen. Muutos tuntui luontevalta. Peli ei enää kaatunut siihen, että jollakin yksittäisellä lyöntivuorolla kentälle ei päässytkään tai tilanteesta tuli palo.

– Toissa kaudella pääsin lyömään yksittäisessä pelissä harvoin. Siinä tuli olo, että on pakko onnistua ja näyttää, että osaan. Tänä kesänä tiesin, että jos en ensimmäisessä vuoroparissa pääse kentälle, niin minulla on vielä seitsemän vuoroparia aikaa yrittää.

KÄDET EIVÄT TÄRISE ENÄÄ KENTÄLLÄ

Purmosen kotona kaikesta on aina voinut puhua avoimesti. Pelisuorituksistakin tulee palautetta jokaisen pelin jälkeen, eikä tarvitse olla edes pelipäivä, kun kotona ennakoidaan jo tulevaa. Sitä täydellistä peliä ei toistaiseksi ole vielä tullut vastaan, vaan aina on löytynyt parannettavaa. Palautteen antajana on ennen kaikkea Purmosen oma isä Sami, joka on toiminut myös Kiteen Pallon Superpesisjoukkueen pelinjohtajana kausilla 2013 ja 2014.

– Välillä kun tulen kotiin, niin pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, Purmonen tuhahtaa hyväntahtoisesti.

Suvussa kulkeva pesäpalloveri tai tunnistettavasti kiteeläinen pesäpallosukunimi selässä eivät ole tuoneet paineita omaan suoritukseen. Vaikka paineita ei ole, pelit jännittävät silti – hyvällä tavalla.

– Välillä muut kopissa vähän nauraa sille, kun jännittelen ennen peliä ja saatan tärisyttää käsiäni kopin nurkassa. Ei se sitten kentällä ole näkynyt niin, että jännityksen takia menisi huonosti.

Henkilökohtaiset onnistumiset ja joukkueen menestys ovat tehneet Purmosen tunnetuksi kotipaikkakunnallaan. Pitkien perinteiden pesäpallokaupunki on ottanut uudistuneen joukkueen omakseen. Etenkin oman kylän poikien menestyminen on tärkeää, ja sitä seurataan katsomoissa erityisen tarkasti. Juuri elmeripurmosmaiset tarinat ovat mannaa paikkakunnan pesäpalloväelle ja sen vuoksi kylänraitilla onkin piisannut juttukavereita.

Junioreiden ihailuun ja esikuvan asemaan Purmonen suhtautuu maltillisesti, vaikka tunnustaakin kokeneensa aluksi vähän outona sen, että huomaa ihmisten tunnistavan hänet. Kohtelias, ystävällinen ja varsin sympaattiselta vaikuttava nuori mies on kovaa huutoa yhteistyökumppaneiden keskuudessa ja haluaakin olla hyvänä esimerkkinä kaikille.

– Olen aina ajatellut, että kaikki pitää tehdä kunnolla eikä lähteä mitenkään vetkuilemaan. Hyvän esimerkin antamiseen kuuluu minusta se, että tervehditään aina ja näytetään positiivista mieltä, eikä tiuskita – varsinkin junioreiden läsnä ollessa.

JATKUVAA KEHITYSTÄ

Purmonen nauraa muistellessaan sitä, kuinka kavereiden kanssa on lapsuudessa kiipeilty silloisten Rantakentän katsomorakenteiden alla. Uudet stadiontasoiset puitteet ovat tuoneet uudenlaista puhtia myös yleisöön. Niin Purmonen kuin Tuuvakin kiittelevät kiteeläisyleisöä viime kesän otteluista.

– Jos meillä voisi se ylimääräinen kenttäpelaaja olla, niin kiteeläisyleisö olisi kyllä se ollut. Kotipeleissä oli upea tunnelma läpi kesän ja ero vieraspeleihin oli todella merkittävä, Tuuva kertaa.

Kesän 2020 tunnelmia muistellessa mieli palaa tunnelmoimaan erityisesti puolivälierien kotipeliä Kouvolaa vastaan.

– Ensimmäisen jakson ratkaisu jäi mieleen, kun Mikkolanaho löi pallon väliin ja toin sen jakson ratkaisujuoksun. Se oli kyllä erityisen hieno hetki.

Puolivälierissäkin joukkue näytti sitkeytensä vieden Rantakentällä pelatun toisen ottelun nimiinsä, mutta lopulta Kouvolan kovempi rutiini vei voiton. Onnistuneen kesän jäljiltä ei Tuuvan mukaan ole marraskuussa havaittavissa yhtään vähänkään leipääntynyttä pelaajaa. Joukkueessa vallitsee iloinen, avoin ja positiivinen henki, eikä kopista tartu kenellekään paha mieli mukaan. Töitä on kuitenkin tehtävä kovasti, jotta peliä voidaan rakentaa alusta asti korkeamman lähtötason päälle. Hyvän kesän jälkeen mikään ei tule ilmaiseksi.

– Meillä on energinen, edelleen nuori ja nälkäinen joukkue kasassa. Saimme Juuso Latusta ja Sami Partasesta Itä-Länsi-luokan vahvistuksia, variaatiota peliin, kilpailua pelipaikoista ja mahdollisuuden kierrättää joukkuetta entistä enemmän, Tuuva toteaa ja muistuttaa samalla, että isoa tonttia pelanneen ja tähän kauteen uransa lopettaneen Tommi Päivisen paikka on erittäin iso täytettäväksi ulkopelissä.

Tuuva huomauttaa, että nuori kärkimies kehittyy ihan koko ajan.

– Elmeri oppii ulkopeliä koko ajan paremmin pelien myötä. Sisäpelissä keskitytään nyt talven aikana siihen, että saadaan jo kovaa lähteviin heittoihin aina oikea osoite, ja räpylään varmuutta. Vielä ei ole löytynyt rajaa, johon taidot tai nopeus loppuisivat.

Jo nyt monipuolisesti ympäri kenttää lyövä Purmonen tunnustaa, ettei ole aina ihan varma mihin on palloa lyömässä syötön noustessa ilmaan. Joukkueen taustoista muistellaan erityisesti Imatraa vastaan Ukonniemessä pelattua vierasmatsia, jonka lehdistötilaisuudessa ykköspalkinnon saanut Purmonen totesi puolivitsillä syyksi hyvään vireeseensä: ”Kun itsekään ei tiedä minne pallo lähtee, niin silloin pääsee yleensä aika hyvin kentälle”.

Röyhkeästi ja empimättä lyöntiensä perään lähtevä Purmonen harjoittelee parhaillaan lyöntirepertuaariinsa pomppua Pasi Pirisen opissa.

– Aika vähän vielä keskiosumia tulee. On se pomppu jo kuitenkin paremmalla mallilla, kuin viime kesän treeneissä.

ENSIMMÄISEN HERMOROMAHDUKSEN PAIKKA?

Juuri nyt Purmosen arki kulkee harjoituksien ehdoilla. Kestävyyspainotteinen juoksu- ja punttiharjoittelu sekä muutama viikko sitten alkaneet lajitreenit pitävät liikkeessä 7–9 kertaa viikossa. Haastattelupuheluunkin hän vastaa heti juoksulenkin ja suihkun jälkeen.

Pesäpallon lisäksi keväällä valkolakin saaneen Purmosen arkeen kuuluu työ. Resurssiopettajana 3.–6.-luokkalaisten parissa työskentelevä Purmonen haluaakin olla isona matematiikan opettaja.

– Matikka on kiehtonut ala-asteesta asti. En ole sitä ihan lukkoon lyönyt, mutta kyllä se ykkösajatus nyt on.

Työn ja pesäpallon jäljiltä jäävä vapaa-aika kuluu ystävien kanssa hengaillessa (”edelleen ne samat lapsuudesta”) ja iltaisin sarjojen ja musiikin parissa (”varsinkaan arkisin ei ole muuhun aikaa”). Ehkäpä tämän takia myös viime kauden kärkietenijäsensaatio toteaa kysymykseen seurustelusta: ”no ei ole kyllä millään tolalla, ihan yksin edetään”.

Lähitulevaisuudessa häämöttää tammikuussa Kainuun prikaatissa alkava puolenvuoden varusmiespalvelus. Purmosta epäilyttää. Hän tuumii armeijan korona-aikana tuovan aivan omanlaisiaan haasteita arkeen, vaikka tarkoitus on hakea ja päästä urheiluakatemiaan. Jo aikaisemmin armeijan Kajaanissa käyneet joukkuekaverit ovat vakuutelleet, että harjoittelemaan pääsee kuitenkin melko hyvin. Sotilasuralle ei ole toistaiseksi hinkua, vaikka isä onkin toiminut aiemmin rauhanturvaajana.

– Itselle ei ole tuo sotilasura oikein napannut. Tai saa nähdä, ellei tuo armeija sitten ihan jotenkin ihmeellisesti innosta. Mutta en kyllä usko siihen.

Yksin kohti Kainuuta ei tarvitse mennä, sillä mukaan Kiteeltä lähtee ystävä ja joukkuekaveri Lassi Vasarainen.

– Se tuo tietynlaista helpotusta ja turvaa, kun tietää, ettei tarvitse ihan yksin joka viikko reissata. Tosi hyvä, että Lassi lähtee täältä mukaan.

Pelinjohtaja Tuuva toppuuttelee asettamasta liian isoja saappaita nuorelle kärkietenijälle ensi kaudella.

– Armeija on kenelle tahansa pesäpalloilijalle vaikea vuosi ja kova fyysinen rasite, mutta ennen kaikkea se on sitä etenijälle. Jos Elmeri pystyy vakiinnuttamaan viime kesän tasonsa, on sekin jo valtavan iso suoritus armeijavuotena.

Purmosen tavaramerkkinäkin kenties jo tunnettu kihara tukka ei kuitenkaan selviä armeija-ajasta vahingoittumattomana. Tukanlähtö naurattaa jo etukäteen.

– Joo, kyllä se on sen ensimmäisen hermoromahduksen paikka. Se on ensimmäinen iso askel armeijassa. Vähän jännittää tai oikeastaan kyllä hirvittää, että miltäköhän sitä näyttää ilman hiuksia.

IHANILLA LYÖNNEILLÄ KOTIIN

Kauden 2020 menestys on luonnollisesti tuonut lisämotivaatiota harjoitteluun koko joukkueelle. Ennakkoluulottomat esitykset ja onnistumiset näyttivät, että menestys jatkossakaan ei ole tuulesta temmattua.

– Näimme, että olemme lähellä niitä TOP 4 -joukkueita ja todistimme, että voimme pärjätä ketä vastaan vain. Kaikilla on nyt se asenne, että me haluamme välieriin asti.

Vaikka armeijavuosi tuokin rasitteensa Purmosen kevääseen ja kesään, on nuorella miehellä yhä merkittävä rooli joukkueessa. Seurassa ei ole ollut puhtaasti Kiteen Pallossa kasvanutta näin lahjakasta ja nopeaa kärkimiestä koskaan ennen.

Tasaisuutta ja ehjänä pysyminen. Siinä Purmosen omat simppelit tavoitteet ensi kauteen. Joukkue janoaa menestystä ja kurkottelee kohti mitalipelejä. Niitä Kiteen Pallo on pelannut viimeksi Puijonlaaksossa syyskuussa 2006. Mutta minkälaisilla lyönneillä ja kenen kotiuttamana hän haluaa ensi kesänäkin tuuletella villisti juoksuja?

– Kyllä mie haluan tulla kotia ihan ehdottomasti Mikkolanahon kumuralla. Se on niin ihana, kun se käy korkealla. Siitä on mukava lähteä kolmoselta.

Kiteellä on jo totuttu näkemään kiharatukkainen kärkimies viilettämässä kolmoselta kotiin, mutta sitä hulmuavaa tukkaa ei nähdä ainakaan ennen juhannusta. Purmosella on aika selvät sävelet tulevasta: Kiteellä pienestä pitäen pesäpalloa pelanneena hän ei vielä tässä vaiheessa uraansa näe pelaavansa missään muualla.

– Unelmoin pesiksestä. Haaveilen mahdollisimman pitkästä urasta ja tietysti menestyksestä. Varsinkin siitä, että saisin pelata ja menestyä Kitteellä mahdollisimman hyvin.

NOPEAT:

Guilty pleasure -musiikki?

”Ressu Redfordin biisit. Muut nauraa ehkä tälle, mutta sen kaikki biisit.”

Salainen taitosi? 

”Ei ole mitään.”

Paras ruoka?

”Tortillat jauheliha- tai kanatäytteellä. Erittäin hyvä!”

Pelimatkoilla..? 

”Istun korttipöydässä. Kaikki ketkä haluaa mukaan, mahtuu mukaan.”

Seuraavaksi opettelen? 

”Pompun lyömisen.”

Paras paikka Kiteellä? 

”Hutsin urheilukenttä.”

Viimeksi luin? 

”Lastenkirja Karusellin 1.–2.-luokkalaisille.”

Kaikkien aikojen urheilija? 

”Nyt on pakko valita pesäpalloilija Toni Kohonen.”

Kuka näyttelisi sinua leffassa?

”Joku kiharatukkainen näyttelijä varmaan. Kyllä se olisi joku toimintakomedia todennäköisesti.”

 

Kirjoittanut: Liina-Maija Rummukainen

 

Jarkko Matikka KiPan paitaan

Jarkko Matikka, 25, liittyy try out-sopimuksella Kiteen Pallon Superpesis-joukkueen vahvuuteen. Imatran Pallo-Veikoissa kolme kautta Superpesistä pelannut mies jätti lopulta viime kauden väliin, vaikka pelasikin muutamia hallipelejä IPV:n riveissä.

Nyt Jarkolla riittää kuitenkin näyttöhaluja ja hänellä on kova polte palata takaisin Superpesis-pelaajaksi.

-Jarkon motivaatio ja halu näyttää osaamisensa tuli selväksi heti ensimmäisessä keskustelussa, vaikka viime kausi jäikin häneltä pelaamatta, Pasi Varonen KiPasta iloitsee.

-Jarkko laajentaa meidän pelaajamateriaaliamme ja sopimus on toistaiseksi voimassa hallipelien yli. Tilannetta tarkastellaan uudelleen sitten keväällä, Varonen jatkaa sopimuksen kestosta.

Parhaalla kaudellaan Matikka toi IPV:n paidassa 31 juoksua ja nakutteli yli 100 kärkilyöntiä, joten potentiaalia miehessä riittää.

-Tuon KiPaan kilpailua ja yhden vaihtoehdon lisää polttolinjaan. Tietenkin tarkoituksena on myös tuoda sisäpeliin lisä etenemisvoimaa, Jarkko miettii.

Täysin tuntematon ympäristö ja seura KiPa ei Jarkolle ole, sillä mies pelasi A-poikia Kiteen riveissä vuosina 2015 ja 2016. 2016 hän edusti KiPaa yhdessä ottelussa myös Superpesiksen Halli-SM-otteluissa.

-Tulen KiPaan tosi hyvillä mielin, paikasta jäi todella hyvä kuva jo viime visiitillä ja seura on vielä kehittynyt sen jälkeen monin tavoin. Myös omien työkuvioideni kannalta KiPa on minulle paras vaihtoehto.

-KiPa on nuori ja kehittyvä joukkue ja Kiteellä on hieno uusittu stadion. Vaikka joukkueesta lähti muutamia tärkeitä palasia, on sellaisia myös tullut heidän tilalleen, Matikka kertoo.

Jarkko oli ensimmäisen kerran joukkueen mukana eilisissä harjoituksissa ja hän odottaa nyt innolla yhteistä tekemistä joukkueen kanssa.

-Tällä hetkellä odotan vain, että pääsen aloittamaan kunnolla joukkueen kanssa yhteiset treenit, sillä vielä en ole oikein ehtinyt Kiteellä käydä.

 

Kiteen Pallon sopimustilanne:

  • Jesse Eskelinen, 2021
  • Valentin Ikonen, 2021
  • Kasperi Kaksonen, 2022
  • Juuso Lattu, 2021
  • Joni Lehikoinen, 2021
  • Jarkko Matikka, try out
  • Sami Mikkolanaho, 2021
  • Sami Partanen, 2021
  • Hannes Pekkinen, 2022
  • Elmeri Purmonen, 2022
  • Miika Timonen, 2022
  • Samu-Kalle Varonen, 2021
  • Lassi Vasarainen, 2022

 

  • Pelinjohtaja Petri Tuuva, 2021
  • Kakkospelinjohtaja Ville Liukku, 2021

 

Lisätietoja: Mikko Varonen, puh. 050 591 1808 / Pasi Varonen, puh. 0500 543 731

Ville Liukku KiPan kakkospelinjohtajaksi

Pelaajauransa tänä syksynä päättänyt Ville Liukku, 29, toimii jatkossa Kiteen Pallon miesten Superpesis-joukkueen kakkospelinjohtajana. Liukun ja KiPan välinen sopimus on yksivuotinen.

-On kyllä hyvät fiilikset uuden haasteen edessä. Viime kaudella otettiin joukkueena harppauksia eteenpäin, tämä oli pitkälti seurausta monien yksilöiden tasonnostosta ja haluan jatkossa tukea omalla osaamisellani pelaajien kehitystä. Tunnelmat ovat myös osittain odottavat, koska nyt tulee olemaan uusi näkökulma peliin, josta sitä ei ole tullut vielä katsottua, Ville kertoo kauden avausleiriviikonlopun alla.

Ajatus pelaajapuolelta pelinjohto- ja valmennuspuolelle siirtymiseen syntyi pikkuhiljaa kauden päätyttyä.

-Pelien loputtua alkoi tulla pelinjohdolta ja pelaajilta kommenttia, että kiinnostaisiko kakkospelinjohtajan hommat. Pitihän sitä jokunen tovi miettiä, olinhan kuitenkin vasta päättänyt lopettaa pesiksen parissa toimimisen, Ville sanoo.

Ville odottaa, että viimekesäinen nousujohteinen tekeminen joukkueessa jatkuu myös tulevalla kaudella.

-Joukkue on täynnä lupaavia yksilöitä, joista jokainen on jo päässyt näyttämään kykynsä. Viime kausi oli monelle uran parasta pesistä ja olen varma, että taso kasvaa entisestään tulevana kesänä, Ville luottaa.

Pelaajana Ville tunnettiin juonikkaana pelurina, jolta löytyi luovia ja taiturimaisia ratkaisuja etenkin mailan varressa.

-Liukku tuo joukkueeseen ja yksittäiselle pelaajalle varmasti jo omalta peliajalta tuttua luovuutta ja rohkeutta, Pasi Varonen miettii.

Myös pelinjohtaja Petri Tuuva odottaa, että hänen tulevasta aisaparistaan tulee olemaan runsaasti apua pelaajien tekemiseen niin sisä- kuin ulkopelissäkin.

-Ville oli pelaajana älykäs ja hyvin pelin hahmottava pelaaja. Hänellä on hyvä silmä pelin kehittämiseen ja ajatuksemme pelistä menevät hienosti yhteen. Villellä tulee olemaan iso rooli sisäpelissä lyöjien taka-apuna ja mailamiehenä. Myös ulkopeliin hänellä on paljon annettavaa, Tuuva miettii.

Kiteen Pallon Superpesis-joukkue kokoontuu ensimmäisen kerran tulevana viikonloppuna. Ensimmäisen leiriviikonlopun tapahtumia pääset seuraamaan KiPan some-kanavista.

 

Kiteen Pallon sopimustilanne:

  • Jesse Eskelinen, 2021
  • Valentin Ikonen, 2021
  • Kasperi Kaksonen, 2022
  • Juuso Lattu, 2021
  • Joni Lehikoinen, 2021
  • Sami Mikkolanaho, 2021
  • Sami Partanen, 2021
  • Hannes Pekkinen, 2022
  • Elmeri Purmonen, 2022
  • Miika Timonen, 2022
  • Samu-Kalle Varonen, 2021
  • Lassi Vasarainen, 2022
  • Pelinjohtaja Petri Tuuva, 2021
  • Kakkospelinjohtaja Ville Liukku, 2021

Niko Tahvanainen aloittaa Kiteen Pallon myyntineuvottelijana

Niko Tahvanainen, 26, aloittaa Kiteen Pallon myyntineuvottelijana. Nikon päävastuualueena on yhteistyökumppanineuvottelut.

Pyhäselästä kotoisin oleva Niko on pitkän linjan KiPa-fani, joka on itsekin tehnyt komeaa urheilu-uraa yleisurheilun puolella. Tällä hetkellä Niko opiskelee tradenomiksi Joensuussa.

-Niko on kasvanut miehen mittoihin niin urheilun saralla kuin KiPan pitkäaikaisena kannattajanakin.

-Hänen koulutuksensa sekä mielenkiintonsa urheilu- ja pesäpallomarkkinointiin tukee nuoren miehen valintaa KiPan yhteistyökumppanuuksien hoitotehtäviin, KiPan varapuheenjohtaja Mikko Varonen

Niko odottaa innolla työskentelyä perinteikkäässä ja kovaa vauhtia eteenpäin menevässä seurassa.

-Mahtava päästä hommiin Kiteen Pallon kaltaiseen perinteikkääseen seuraan, jossa on tällä hetkellä tekemisen meininki niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

-Tähän asti oma panos seuran eteen on annettu katsomosta käsin ja nyt on upea tilaisuus tulla mukaan antamaan omaa osaamistani Kiteen Pallolle sekä yhteistyökumppaneille. Odottavin ja innostunein fiiliksin lähdetään tekemään hommia, Niko myhäilee.

Niko aloittaa tehtävässään välittömästi.

Juuso Lattu KiPan riveihin

Juuso Lattu, 26, siirtyy Imatralta Kiteen Palloon vuoden mittaisella pelaajasopimuksella. Imatran Pallo-Veikkojen kasvatti on pelannut Superpesistä Imatran riveissä neljän kauden ajan ja erinomaisena vaihtajana tunnettu Lattu on sijoittunut kärkilyönti- ja etenijätilastossa kahdenkymmenen parhaan joukkoon kolme kertaa. Parhaimmillaan Juuso on ollut etenijätilaston yhdeksäs ja kärkilyöntitilaston kolmastoista. Kesällä 2018 Juuso valittiin myös Itä-Länsi – otteluun.

-Viime kaudella KiPa, niin joukkue kuin seurakin näytti erittäin pirteältä ja uudistuneesta organisaatiosta olen kuullut pelkästään hyvää. Kiteellä pelaajista välitetään ja pidetään hyvää huolta.

-KiPalla on nuori ja nälkäinen porukka, johon koen sopivani erinomaisesti ja jossa minulla on hyvät mahdollisuudet kehittyä, Juuso kertoo syitä siirtoonsa.

Myös halu menestyä oli yksi tärkeimmistä tekijöistä siirrossa Kiteelle.

-Itse näen ainakin sen niin, ettei lähdetä vain kokeilemaan, vaan lähdetään menestymään ja jo menneellä kaudella Kitee näytti, että ainekset ovat olemassa. Ja itse haluan päästä ehdottomasti pelaamaan urani ensimmäiset pudotuspelit.

-Henkilökohtaisesti on tarkoitus kehittyä jokaisella osa-alueella ja tulla entistä paremmaksi Superpesis-pelaajaksi, Juuso sanoo.

Monelle vierasjoukkueelle Rantakenttä on ollut vuosien saatossa hankala paikka pelata ja tämän myös Juuso on saanut vierasjoukkueen paidassa kokea. Mies odottaakin nyt innolla sitä, että pääsee esiintymään Rantakentän yleisölle kotijoukkueen paidassa.

-Rantakenttä on ollut aina todella vaikea paikka, enkä ole tainnut siellä aikuisuralla koskaan voittaa. Kiteeläisyleisö elää aina hyvin mukana, eikä hylkää joukkuetta, vaikka tulisi epäonnistumisiakin. Odotan hyvillä mielin pelaamista Rantakentällä, Lattu kehuu kiteeläisyleisöä ja Rantakenttää.

Kiteelle Lattu tuo vaihtotilannetaitojen lisäksi apuja myös etenemisosastolle ja hyviä jalkoja joukkueessa ei koskaan voi olla liikaa.

-Juuso suhtautuu nöyrästi, mutta päättäväisesti tuloonsa Kiteelle. Hän on meille täsmähankinta ja pesiksen haastavimman vaihtotilanteen eli ykköstilanteen erikoismies. Lisäksi jalkoja tällä herralla riittää myös, joten KiPan etenijäosasto saa Juusosta vahvan lisän.

-Juuson tehot viime vuosilta, viisi ja puoli kärkilyöntiä per peli kertovat aika paljon, KiPan varapuheenjohtaja Mikko Varonen

Aivan täysin uusi tilanne Juusolle ei ole pukea KiPan paitaa yllensä, sillä mies edusti Kiteen Palloa A-pojissa vuonna 2015.

-Seura ja myös suuri osa joukkueesta on Juusolle ennestään tuttu ja määrätietoiselle pelurille tarjotaan KiPassa haastetta myös ulkopelin osalta.

-Juusolla on varmasti kova työnsarka kiteeläisessä ulkopelitreenissä ja siinä kilpailu on kovaa ja laatu pysyy varmasti hyvänä, Varonen jatkaa.

Latun sopimuksen myötä KiPalla on kasassa pelinjohtaja Petri Tuuvan sopimuksen lisäksi 12 pelaajasopimusta.

 

Kiteen Pallon sopimustilanne:

  • Jesse Eskelinen, 2021
  • Valentin Ikonen, 2021
  • Kasperi Kaksonen, 2022
  • Juuso Lattu, 2021
  • Joni Lehikoinen, 2021
  • Sami Mikkolanaho, 2021
  • Sami Partanen, 2021
  • Hannes Pekkinen, 2022
  • Elmeri Purmonen, 2022
  • Miika Timonen, 2022
  • Samu-Kalle Varonen, 2021
  • Lassi Vasarainen, 2022

 

  • Pelinjohtaja Petri Tuuva, 2021

 

Lisätietoja: Mikko Varonen, puh. 050 591 1808 / Pasi Varonen, puh. 0500 543 731

Sami Partanen palaa KiPaan

Sami Partanen, 41, palaa Imatralta Kiteen Pallon riveihin vuoden mittaisella pelaajasopimuksella. Kaksi edellistä kautta Imatralla pelannut Saaren Urheilijoiden kasvatti tulee olemaan pelaamisen ohella mukana KiPan juniorivalmennuksessa. Tuleva kausi on Partaselle 25. kausi Superpesiksessa ja 20. Kiteen Pallossa.

-Kyllähän pelaajauran jatkoa piti taas ihan tosissaan miettiä. Noin tiivis tahti, mitä viime kesänä oli, jättää tietenkin jälkensä ja kun kausi vielä päättyi pettymykseen. Jokainen tarina ja syksy alkaa aina nollasta, niin piti pohtia, että onko tässä järkeä ja miten pitkän talven jaksaa painaa, Eko kertoo.

-Se, että oli kysyntää, edesauttoi jatkopäätöstä ja Kiteelle palaamiseen vaikutti tietenkin isosti perhe-elämä, josta varmaan yhtä poikaani Eeliä lukuun ottamatta kaikki ovat nyt tyytyväisiä. Eelin mielestä olisi pitänyt mennä Sotkamoon, Sami naureskelee.

Viime kesänä kärkilyöntitilaston neljänneksi itsensä nakutellut Partanen on seurannut tarkkaan KiPan uudistumista ja pirteitä otteita.

-Tietenkin KiPaa on tullut seurattua tarkalla kammalla ja hyvillä mielin olen katsonut muutosta nuorissa miehissä, seurassa ja olosuhteissa. On hymyilyttänyt, että on otettu kauttaaltaan isoja askeleita eteenpäin ja oma roolini on tulla tukemaan ja auttamaan siinä.

-Sen hyvän päälle on, mikä on luotu, on hyvä lähteä rakentamaan, eikä ehjää pidä mennä rikkomaan. Valmennusjohdon tehtävä on sitten asetella palaset paikalleen ja tärkeintä on, että olemme kaikki siinä samalla sivulla. Kaikki palikat hyvään meillä on tässä olemassa, Eko pohtii rooliaan ja ensi kautta.

-Minunkin naamastani löytyy erilaisia virneitä ja pystyn kyllä muuntautumaan, Sami myhäilee.

-Imatran suuntaan vielä iso, nöyrä ja syvä kumarrus kahdesta vuodesta, Eko päättää.

Kiteen Pallon puolella seuralegendan paluusta ollaan luonnollisesti tyytyväisiä ja Ekon kokemus ja taidot ovat tervetullut lisä menestystä kohti menevään seuraan.

-Eko on vuodesta toiseen yllättänyt epäilijät, hänellä on uskomaton kyky pitää tasonsa ja uudistua.

-Nyt mies pääsee kotioloihin ja hän haluaa varmasti olla yhtenä palasena viemässä uudistunutta Kiteen Palloa eteenpäin. Emme ole kaukana mitalipeleistä ja Eko tuo tähän palettiin tärkeän lisän. Menestyvässä joukkueessa kokemustakin tarvitaan aina, Kiteen Pallon varapuheenjohtaja Mikko Varonen

KiPalla on tällä hetkellä kasassa 11 pelaajasopimusta sekä pelinjohtajasopimus Petri Tuuvan kanssa.

-Joukkue on hyvää vauhtia kasaantumassa. Jatkossakin luotetaan ja panostetaan kiteeläisiin nuoriin pelaajiin, Varonen avaa joukkueen rakentamista.

Kiteen Pallon sopimustilanne:

  • Jesse Eskelinen, 2021
  • Valentin Ikonen, 2021
  • Kasperi Kaksonen, 2022
  • Joni Lehikoinen, 2021
  • Sami Mikkolanaho, 2021
  • Sami Partanen, 2021
  • Hannes Pekkinen, 2022
  • Elmeri Purmonen, 2022
  • Miika Timonen, 2022
  • Samu-Kalle Varonen, 2021
  • Lassi Vasarainen, 2022
  • Pelinjohtaja Petri Tuuva, 2021

Lisätietoja: Mikko Varonen, puh. 050 591 1808 / Pasi Varonen, puh. 0500 543 731