Valentin Ikonen – Uusia mahdollisuuksia KiPan sisäpeliin

Moro Valentin! Vai pitäisikö sanoa Allu? Vai millä nimellä haluaisit KiPa-perheen sinua kutsuvan?

− Allu tai Valentin, kumpi tahansa käy, ehkä kuitenkin virallisemmissa jutuissa Valentin.

Valentin Ikonen löi kaksi juoksua harjoitusottelussa Joensuun Mailaa vastaan.

Talven ensimmäinen harjoituspeli on takana, millainen fiilis pelistä jäi?

− Mahtavaa oli päästä pelaamaan uudessa joukkueessa uusien joukkuekavereiden kanssa. Päällimmäisenä pelistä jäi hyvä ja odottava fiilis, ollaan kuitenkin vasta tammikuussa menossa. Mielestäni ihan kelpo esitys meiltä ensimmäiseksi peliksi. Intoa täynnä tässä harjoitellaan jo kohti seuraavia pelejä.

Mennään tammikuun loppua, mitä se pesäpalloilijan kalenterissa käytännössä tarkoittaa?

− Perus talviarkea tämä tässä vaiheessa on, kovaa harjoittelua, joka kantaa kesään. Hieman aletaan mennä harjoittelussa jo enemmän räjähtävämpään ja lajinomaisempaan suuntaan. Myös joukkueen yhteisiä leiriviikonloppuja alkaa olla useammin. Tietysti alkavat hallipelit tuovat oman piristysruiskeensa keskelle talviharjoittelukautta.

Kuinka kulunut off-season on henkilökohtaisesti mennyt? Ja missä vietät sitä maantieteellisesti? 

− Off-season on sujunut erittäin hyvin, olen pysynyt terveenä ja sitä kautta pystynyt harjoittelemaan paljon. Ainakin testitulosten perusteella voin sanoa, että eteenpäin on menty kaikilla osa-alueilla. Asun Jyväskylässä, jossa opiskelen luokanopettajaksi. Päivät kuluvat pääosin koulun penkillä ja Hipposhallissa.

− Olen kokenut koulunkäynnin tasapainottavan harjoitteluani, sen takia tulee väkisinkin pidettyä myös palauttavia lepopäiviä. Koenkin, että meneillään oleva talviharjoittelukausi on ollut harjoituksellisesti tähän mennessä hyvin järkevä. Täällä on puitteet kunnossa monipuoliseen harjoitteluun ja paikkakunnalla asuvat muut joukkuekaverit (Topi Hurskainen, Simo Rahunen, Ville Kotro) antavat mainiota kiritystä treeneissä ja osaltaan mahdollistavat laadukkaan lajiharjoittelun.

Syksyllä tehty 2 vuoden sopimus toi Kiteen Palloon, kerro olennaiset motiivit Kiteelle tuloon? 

− Olennaisin syy Kiteelle tuloon oli vastuu ja rooli, jota joukkueesta on mahdollisuus ottaa. Myös urheilullinen ja nuori joukkue kokonaisuudessaan herätti mielenkiintoni.

Miten itse näet roolisi Kiteen Pallossa, mitkä ovat ne pelin osa-alueet johon tuot osaamisesi? 

− Mielestäni vahvuuteni ovat sisäpelissä. Tuon monipuolisuutta niin kotiutus- kuin vaihtotilanteisiinkin. Koen nuoresta iästäni huolimatta omaavani jo jonkin verran kokemusta ja näkemystä erilaisista seuroista ja kulttuureista. Pyrinkin tuomaan näkökulmaa myös taktiselle puolelle.

Entä ryhmädynamiikan osalta?

− Joukkueessa olen oma positiivinen itseni. Tosissaan, mutta ei turhan vakavasti, pilke silmäkulmassa.

Kuvaile millainen joukkue Kiteellä on kasassa kaudelle 2018?

− Nuori, nälkäinen, urheilullinen ja paljon töitä tekevä. Todella mielenkiintoinen.

Parin leirin otannalla, kenellä joukkueesta on pimeimmät läpät?

− Verbaalisesti lahjakkaan Myyryn ulosanti on todella kirjavaa, niin kasvotusten kuin WhatsAppinkin välityksellä.

Sinulla on nyt ikää 22 vuotta, eli olet pelaaja parhaassa iässä. Mitkä ovat tavoitteesi pesäpallon osalta seuraavan kahden kauden ajalle?

− Tavoitteenani seuraaville kahdelle kaudelle on vakiinnuttaa pelipaikka isossa roolissa ja sitä kautta lyödä itsensä läpi kohti Superpesiksen huippua.

Kerro vielä hieman omasta pelaajataustasta. Missä pesisopit on saatu alkuun ja kuinka ura on edennyt siitä tähän päivään saakka?

− Ensimmäiset pesisoppini olen saanut 6-vuotiaana Järvenpäässä pesiskoulussa. 2000-luvun alussa siellä pesis oli kova sana, pelasihan edustusjoukkue Kinnarin Pesis vuonna 2003 Suomen mestaruudesta. Joukkueessa pelasi kovia pelimiehiä, joita tuli seurattua tarkkaan, kuten Timo Rantatorikka, Simo Eerikäinen, Markus Meriläinen ja Pasi Kokkonen.

− Pesiskoulusta tie vei juniorijoukkueisiin, joissa pelasin pitkälti aina pykälää vanhempien kanssa. D-poikaikäisenä siirryin Hyvinkään Tahkoon, jossa sain pelata juniorijoukkueissa, jotka menestyivät.

− Jo pienestä asti minulla oli haave, että Sotkamon Urheilulukioon olisi päästävä. Yläkoulun jälkeen sinne sitten lähdettiin. Pidän lukioaikaa merkittävimpänä asiana tähänastisessa elämässäni, siellä sai paljon oppia pesäpallosta, harjoittelusta ja ylipäätään urheilijan elämästä. Hyvinkäältä tieni vei Kouvolaan pariksi vuodeksi ja nyt ollaan tässä.